Kavereita, onko heitä?

Torstai 30.4.2009 klo 19:37

Tarvitsemmeko tovereita

Ystäviähän me oikeasti tarvitsemme ja kavereita.

Vappuna niitä vain tavataan sanoa tovereiksi.

Kaikkeen hyvään me heitä tarvitsemme.

Kun ystävät eivät ole lähellä, me joudumme tekemään yksinäisyydestä aseemme. Sellaisilla eväillä mikään taistelu ei ole helppo.

Me tarvitsemme ystäviä, jotka eivät ansaitse huonoa huumoria, sillä huono huumori on toisen ivaa.

Ystäviä tarvitaan hyvään taisteluun.

Se on sellainen taistelu, jossa kaikki voittavat, itsensä.

 

Yhteisten asioiden hoidossakin tarvitaan kavereita

 

Kurikan kaupungilla on monissa asioissa linjanvedon paikka.

Yhä edelleen on linjaamatta monia strategisia painopisteitä.

Miten kehitetään lukiota yhdessä muun keskiasteen koulutuksen kanssa.

Pitäisi tehdä laaja selvitys koulutustarpeesta koko Kurikan alueella.

Yksi vai kaksi lukiota ja kuinka kauan?

Säilyvätkö Kurikan perinteiset hyvät hakijaluvut ammattikoulun linjoissa?

Onko uusi Sedu vielä kiinnostava Kurikassa kun Seinäjoki on vaihtoehtona?

Kuka turvaa Kurikan edes kohtuullisen edun tässä kilpailussa?

Yrittäjäseminaarissa   J-P Hakola etevästi koetti tingata Kurikan kaupungin strategioita eri asioissa. Mikä strategia on kaupungilla eri yhtiöiden omistajapolitiikassa?  Se on tuhannen tontun kysymys tulevaisuudessa.

 

 

 

Ansoja elämässä

Maanantai 27.4.2009 klo 14:23

Elämässä on ansoja

 

Elämä on täynnä ansoja.

Kun se haluaa paljastaa vain valoisat puolensa, emme kykene näkemään niitä varjoja, joita valo voi saaada aikaan.

Vaikka niitä varjoja olisikin, kannattaa hyväksyä kiihkeät tunteet ja nauttia niistä täysin.

Tiedämme, ettei voitonhurmasta tarvitse luopua. Ne ovat osa elämää ja ne ovat ilonaihe kaikille osallisille.

Ainakin näin Valpurin edellä

Valtio velkaantuu 

Suomen valtion velka on nyt 29 % bruttokansantuotteesta.

Valtioneuvoston tavoite lisätä velkaa, on sellainen, että se muutamassa vuodessa johtaa velkaantumiseen 46 % bruttokansantuotteesta.

Siinä ollaan rajoilla, että Suomen luottokelpoisuus ei enää riitä halpoihin lainoihin. Kysymys alkaa olla myös siitä, kyetäänkö tuollaista velkaa koskaan maksamaan takaisin.

Tuo asia riippuu tietysti Suomen viennin kehityksestä. Metsäteollisuus on jo pulassa. Kysymys on vain siitä, koska muu vienti järkkyy suomalaisen kilpailukyvyn puutteessa.

Nyt valtio elvyttää ja kunnat saavat apuja kun valtio tukee. Tulevina lähivuosina on mahdotonta kuvitella, että tuo tuki olisi jatkuvaa.

Kuntien, erityisesti valtionosuuksista suuresti riippuvien köyhien kuntien, ninkuin Kurikkakin on, talousajatteluun on tulossa monenlaisia vihureita.

Vanhanen lupailee ankeita aikoja. yhteisvastuutakin kaipaa. Se on ihan oikein. Käytännössä se merkitsee pääomaveron korotusta, ehkä 35 %:iiin. Se toimenpide ei ole kovin järkevä. Voi johtaa yritystysten kiihtyvään pakoon ulkomaille. Päätös olisi ansa, kaksiteräinen miekka.

 

 

 

 

Kaikki on saavutettavissa

Perjantai 24.4.2009 klo 6:54

Voit saavuttaa mitä vain

 

Pidä silmäsi auki, jos haluat saavuttaa jotain, mitä tahansa.

Mieti tarkkaan mitä haluat. Keskity kunnolla olennaiseen.

Tavoitteisiin ei voi päästä suljetuin silmin.

Niin ei voi kukaan toimia.

Päämäärä on syytä myös tiedostaa. Sen hyvyys riippuu siitä miten hallitsemme itsemme.

Itsekurin kautta kaikki on mahdollista.

 

Juhlaseminaarissa

 

Hyviä puheenvuoroja käyttivät yrityskummit Kurikan kaupungin juhlaseminaarissa.

Miten saada Kurikka Suomen kartalle?

Siinä oli illan kiperä kysymys.

Anti oli moninainen ja siihen palaan tarkemmin vielä myöhemmin.

Merkille pantavaa oli eilisessä ilassa  mm. yrityskummi Justus Hakolan provosoimana tuomat pari asiaa.

Kurikan Kehityksen muuttamisesta liikelaitokseksi oltiin pari vuotta sitten yksimielisiä. Kuitenkin valtuusto teki siitä kunnallisen liikelaitoksen.

Nyt tuosta asiasta käsittääkseni vallitsi harmonia, että Oy:ksi muutetaan. Katsotaan jatkossa mitä tapahtuu.

Toisena asiana nousi esiin sijoitussäännön tekemisen tarpeellisuus. Asiasta tunnuttiin olevan varsin yksimielisiä nyt.

Ihmettelenkin siksi, että tehdessäni vuosi sitten asiasta valtuustoaloitteen, Kurikka-lehtikin kannatti, mutta esitys pantiin kumoon valtuustossa äänin 19-16. Myös silloinen esittelijä vastusti jyrkästi sijoitussäännön tarpeellisuutta?

Varsin vakuuttava raati Kurikan kaupungin johtoa ja yrityskummeja oli edustettuna Pitkä-Jussissa eilen. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että osingot ja muut satunnaiset tuotot tulisi käyttää kehittämiseen. Ei siis missään nimessä käyttötalouden katteeksi eli syömiseen. Tätä minäkin olen julistanut viimeiset kymmenen vuotta. Hyvä on näin.

Omituiset tiet

Keskiviikko 22.4.2009 klo 22:54

Jokaisella on oma omituinen tiensä.  

 

Jokainen saattaa kulkea omaa tietään.

Ei niitä silti koskaan voi erottaa toisistaan, jotka tuntevat samoin.

Ei erottaa niitä, joiden ajatukset ja sydän kulkevat rinta rinnan.

Todelliset tunteet säilyvät ja syntyvät yhä uudelleen.

Se on niin kuin energiaa virtaisi sieluun, täyttäisi joka sopukan. 

Kunnissa on oma tapansa hoitaa muutokset

 

Luottamushenkilön rooli on vaikea. Pitää tehdä päätöksiä.

Mutta onneksi esittelijänä on aina periaatteessa  asiantunteva ja vastuullinen virkamies, joka toimii virkavastuulla. 

Luottamusmiesten rooli on  vastata  kuntalaisten kritiikkiin ja kyetä perustelemaan kantansa.

Kuntalaisten kuuleminen pitää olla todellista.

Operatiivinen muutoksen teko on vaikeata kunnissa. Erilaisia kokouksia ja palavereita pidetään tolkuttomasti.  

Perusperiaate pitäisi olla vuorovaikutus työntekijöiden ja johdon välillä.

Olen oppinut, että työntekijöiden ehdotuksia kannattaa kuulla ja ennen muuta kuunnella.

Toivottavasti kuntaliitoksen murros- ja toteutusvaiheessa työntekijöitä osataan kuunnella meillä Kurikassa.

Vain heidän noteeeraamisensa  takaa sen, että onnistutaan ja voidaan ne paljon puhutut parhaat toimintatavat ottaa käytännöiksi.

Kunnallisessa luottamushenkilötoiminnassa vuorovaikutus ei ole yleensä kovin aktiivista. Aikuisten oikeasti lupaan, että tämän nimen takana olevaan henkilöön voi ja kannattaa ottaa yhteyttä koska tahansa näissä kysymyksissä.

Murhe ja onni

Maanantai 20.4.2009

Oma murhe – oma onni

 

Jokaisella päivällä on oma tuskansa, niin myös onnensa.

Tuskan pelko on pahempi kuin itse tuska.

Silloin ei tunne tuskaa kun etsii omaa unelmaansa.

Hyvän unelman tavoittelu on  silti vaikeaa. Mutta me taistelemme unelmamme puolesta silloin kun sydämemme sitä vaatii.

Sellainen tarve on siirtynyt sisimpäämme pysyvästi.

 

Pärjäävätkö kunnat tulevaisuudessa?

 

 Hallitus aikoo hiukan lievittää kuntien ja seurakuntien murhetta ja tuskaa.Yhteisövero-osuutta aiotaan lisätä noin 50%:lla. Muutos koskisi verovuosia 2009-2011. Kyseessä on noin 400 M€:n tulonsiirto valtiolta kunnille. Nuo toimet eivät yksin riitä. Kunnissa, niin Kurikassakin on talousasiat otettava tosissaan. Eihän venkoilla enää.

E-P;n väkiluku vähenee, ei yksin Kurikassa, alueen vähennys on ollut 212 alkuvuodesta.

Koko valtakunnassa väestön kasvu on keskimäärin ollut tänä vuonna 1300 as./kuukausi. Siitä 2/3 on maahanmuuton seurausta.

E-P:llä ei ole paljon maahanmuuttoa, muuttovoitto silti 50 henkeä.

Selkeä syy väestön vähenemiseen alueellamme on syntyvyyden vähemmyys verrattuna kuolleisiin.

Totuus on, että ainoa keino pärjätä tulevaisuudessa on perhepolitiikkaan keskittyminen.

Mietitään mitä me Kurikassa voimme tehdä ja tehdään  se sitten. Enkä nyt tarkoita populistisia keinoja, joilla vain lisätään menoja.

Lapsia pitäisi olla perheissä enemmän. Mitkä ovat ne perhepoliittiset ja yhteiskunnan tarjoamat keinot, joilla lapsenteko on entistä enemmän uroteko. Pitääkö kaikista uroteoista tehdä vähintään muotokuva kunniapaikalle?

Älä pelästy

Sunnuntai 19.4.2009

Älä anna pelästyttää

 

Ei kannata antaa pelästyttää itseään, kun etsii tarvitsemaansa.

Ilman tavoitetta ei ole mitään.

Mutta haasteet eivät odota. Elämällä ei ole tapana vilkuilla taakseen.

Lyhyessä hetkessä on päätettävä hyväksytkö kohtalosi.

Toinen vaihtoehto on, ettet hyväksy ja vain jatkat unelmasi tavoittelua.

 

Uusia näkökulmia

 

Keskustelun tarkoituksena on, tai pitäisi olla, kehittää aina uusia näkökulmia käsiteltävänä olevaan asiaan.

Kun Kurikan kaupunki tarjoaa palveluitaan, me lähdemme siitä, että kaupunki hoitaa itse tai järjestää palvelun ostopalveluna.

Puhuttaessa palvelujen kehittämisestä laadun ja saatavuuden ja myös kunnan kustannusten suhteen, on meillä toistaiseksi unohdettu palvelusetelin käyttömahdollisuus.

Keskeisin tavoite tässä uudistuksessa olisi antaa kuntalaiselle eli asiakkaalle mahdollisuus valita palvelujen tuottajataho aluksi sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Olkaa hyvät ja antakaa vinkkejä.

Kertokaa mielipiteenne, onko tuollainen hanke tavoittelemisen arvoinen?

Tällaiseen palvelutasoon ei varmaan palveluseteleillä ole tarkoitus päästä. Palvelusetelin yksi tarkoitus voisi kuitenkin olla se, että kunta maksaa aina saman hinnan, mutta omaa osuuttaa lisäämällä voi saada ostettua parempaa tai kalliimpaa palvelua.  (Kuva meksikolaisesta täysihoitolasta)

Ei minua mikään sido

Perjantai 17.4.2009

Mikään ei sittenkään sido

 

Ei sinua sido usko itseesi.

Ei sido eikä vaadi se mitään. Se vain vapauttaa.

Se tie voi olla mutkainen ja vaikea kulkea.

Mutta se vie määränpäähän.

Se tie pitää vain kulkea, aivan loppuun asti.

 

Aina kannattaa siis katsoa lopppuun

 

Rinta rottingilla jo onniteltiin Kurikan talouslukuja vuodelta 2008. Puhuttiin yli seitsemän miljoonan tuloksesta poistojen jälkeen.

Nyt kun Nesteen osakkeiden alaskirjaus joudutaan tekemään, jää laskennallinen tulos reiluun puoleen miljoonaan.

Ilman osinkoja tulos olisi ollut 9 miljoonan miinuksella.

Ilmajoki saavutti poistojen jälkeen kutakuinkin nollatuloksen.

Jalasjärvi pääsi yli 2 miljoonaa plussalle. JAKK:n tulos mukaan laskien tuli yli 3 miljoonaan plussaa.

Ei Kurikallaan mitään hätää ole, eikä tässä kannata säkkiin pukeutua. Mutta osaavat ne naapuritkin ja ohikin ajavat jos emme varaamme pidä.

Minun tärkein viestini tässä talouskeskustelussa on ollut, että alettaisiin lopultakin ottaa uhat tosissaan ja toimia sen mukaan.

Oikeassa olemisen riemu ei ainakaan minua kauas kanna.

Uskon, että uusi kaupunginjohtaja ymmärtää ja ottaa homman tosissaan, niinkuin kaupunginhallituskin.

Pääsiääsvalakioolla torjuttiin ennen noitia ja muita pikkupiruja. Tämän kevään blogikeskusteluilla on koetettu torjua talouden uhkia. Ainakin on kovaa keskustelua käyty. Toivottavasti jotain on jokaiselle valjennutkin.

Jotain ja enemmän

Maanantai 13.4.2009 klo 14:39

Voiko saada jotain enempää?

 

Kun sanot, ettet ole onnellinen etkä onneton, etkä sen vuoksi enää kestä, niin mitä se merkitsee? 

Silloin itse asetat haasteet itsellesi ja koettelet omaa rohkeuttasi ja muutoksenhaluasi.

Silloin itse tunnistat oman kestämäsi kärsimyksen määrän tai tunnistat elämäsi täydellisen tyhjyyden.

Toimit siis silloin, kun muut osaavat sitä vähiten odottaa.

 

Alueemme terveysasemilla hyvät edellytykset toimia

 Kurikka menestyi hyvin terveyskeskusten välisissä tehokkuusvertailussa ollen koko maassa 18. sijalla. Jalasjärvi oli 21. ja Ilmajoki 56. Jurvan sijoitus oli 156.

Vaikka terveysaseman koko ei yksin selitä toiminnan tehokkuutta, voidaan todeta, etä JIK-alueen kautta ja avulla on toimintatapoja ja tehokkuutta on mahdollista vielä parantaa.

Samalla voidaan odottaa työssä viihtymisen ja urakehitysmahdollisuuksien myötä työilmapiirin parantamiseen olevan mahdollisuuksia vielä lisää.

Yleisesti pidetään toimivampana noin 25 tuhannen asukkaan terveysasemaa. Meidän alueemme väestöpohja on noin 35 tuhatta asukasta.

Jos osaamme välttää henkiset karikot ja kykenemme sietämään muutoksen tuskat, on alueemme terveydenhoidossa odotettavissa aivan hyvä tulevaisuus.

Terveyskeskuksessa tapahtuvat muutokset herättävät aina kansalaisten intohimoja, vaikka mentäisiin parempaankin päin. Yksi tärkeimpiä asioita on kehittää toimintaa niin, että JIK:n vetovoima on sellainen, että voimme säilyttää hyvän henkilökunnan ja riittävän lääkärimäärän.

 

Pelkäämmekö menetyksiä?

Sunnuntai 12.4.2009

Voiko enempää menettää?

 

Elämme jatkuvassa menettämisen pelossa.

Niiinsanottu lama on hyydyttänyt tunteemme. Pidämme kiinni kaikesta kuvitellusta omistamastamme.

Rasismi ja hyvinvoinnin menettämisen pelko ovat lisääntyneet yllättäen yhtä aikaa, käsi kädessä.

Aikaisemmin puhuttiin ympäristön saastumisesta ja energian tuhlailusta. Nyt kun kulutuksen laskun myötä on kulutus vähentynyt, ei sekään kelpaa. Vaaditaankin yllättäen lisäämään kulutusta elvytyksen nimissä.

Sanonta kuuluu: “Missä on aarteesi, siellä on sydämesi”. Onko se sydämemme yhä edelleen mammonan hallussa?

Onko pelko kaikenlaatuisesta menettämisestä vallannut ajatuksemme täysin?

 

Jotain pois?

 

Olemme vuosikausia tottuneet jakopolitiikkaan. Joillekin jotain, enemmän ja paljon.

Sitä politiikkaa sanotaan myös ahneudeksi.

Samaa jakopolitiikkaa noudatettiin myös palkkojen harmonisoinnissa kuntaliitoksen jälkeen Kurikassa. 

Osa sai, monet jäivät kutakuinkin ilman. Jaettiin palkat ja provisiot ja sitten vasta ryhdyttiin jakamaan töitä ja tehtäväkuvauksia.

Olisiko kannattanut tehdä päinvastaisessa järjestyksessä?

Nyt kun tulevina vuosina joudutaan tekemään toisin, eli jakamaan niukkuutta, aletaan kysyä päättäjiltäkin luonnetta.

Kuntayhteisöissä lama kohtelee työntekijöitä silti säyseästi.

Katsokaa ympärillenne, kuinka monet yksityiset työpaikat kumisevat tyhjyyttään. 

Ne työpaikat ja toiminnat käyvät vajaalla. Ne, joiden pitäisi tuottaa verorahoja kuntapalvelujenkin rahoittamiseksi.

Teolliset ja tuotannolliset työpaikat ovat kullanarvoisia Kurikallekin. Asia nyt vain on kertakaikkiaan niin, että ellei verorahoja kerry, ei ole rahaakaan, millä palvelut maksetaan.

 

 

Tyytymätönkö turhaan?

Lauantai 11.4.2009 klo 19:30

Älä ole tyytymätön turhaan

 

Jos olet tyytymätön itseesi, unohda menneisyytesi. Unohda kaikki.

Ajattele ja kuvittele itsellesi uusi elämä ja ala uskoa siihen.

Lähde etsimään sitä, missä olet hyvä. Keskity niihin hetkiin, jolloin onnistuit ja pääsit tavoitteisiisi.

Jo yksin tuo tuntemus auttaa sinut saavuttamaan uudet tavoitteesi.

Sitä paremmin alat ymmärtää maailmaa, mitä paremmin pääset selville itsestäsi.

 

Kysele silti perustellusti

 

Pitkällä luottamushenkilöurallani minua on aina kummastuttanut talousarvion käsittelyssä muutama pieni seikka.

Esimerkiksi yksityisteiden peruskorjausten 100-200 tuhatta euroa on puhuttanut runsaasti.

Yhtaikaa kymmenkertaiset summat katujen rakentamiseen ja muuhun infraan sijoitettuna eivät juuri ole keskustelua kirvoittaneet.

En todellakaan ala tässä kehittää vastakkainasettelua sivukylien ja taajamien kesken. Pidän ainoastaan oikeutettuna nykypäivänä kysyä, paljonko esimerkiksi kaavatontin todelliseksi hinnaksi tulisi kun tontin hintaan vyörytetään kaikki kaavatie, vesi, jätevesi ym. oheiskustannukset, jotka kunta kaikki maksaa.

Nykypäivänä kaikille suoritteille aletaan vaatia jo hintalappu.

Varmaankin nuokin luvut löytyvät tekniikasta hyvinkin helposti.

Kaava-alueella rakennettaessa yhteisö järjestää kaiken ulkoisen infran, hyvä niin. Vaatimukset yhä uusien alueiden ja tonttien kaavoittamisesta tuovat lisää infran rakentamisvaateita ja siten lisäkustannuksia kunnalle. Ei siinä mitään, mutta kun tonttivaranto ei silti kelpaa kuluttajille, niin missä kulkee järkevän toiminnan raja tässä asiassa. Eikö jo pitäisi tehostaa olemassa olevien tonttien myyntiä? Ei kaupunginkaan kassa ole aivan pohjaton. 

 

Mikä meitä velvoittaa?

Perjantai 10.4.2009

Ainoa velvollisuus

 

Turha on selittää.

Turha on pelätä tulevaa tuntematonta.

Ei ole muuta tietä kuin turvautua omiin edellytyksiinsä, omiin vaatimattomiin kykyihinsä.

Jokainen kykenee saavuttamaan sen mitä haluaa ja mitä tarvitsee.

Selitykset eivät vie meitä eteenpäin , vaan ainoastaan oma halumme jatkaa.

Se on ainoa velvollisuus.

 

Luottamusmiesten velvollisuuksista

 

Luottamusmiehen ja -naisen tärkein velvollisuus on puolustaa edustamansa yhteisön etua.

Ennen muuta sen  pitäisi tapahtua kokonaisvaltaisesti ja yhteisöllisesti.

Yksittäisen henkilön tai tahon subjektiivisen etuuden puolustaminen harvoin palvelee koko yhteisön etua. Vääryyksien oikaiseminen on asia erikseen.

Parempi olisi siksi tehdä yhdessä isoja linjauksia ja siinä päättää toimintatavoista ja sitten käytännössä toteuttaa nuo toimet linjakkaasti.

Tiedän tämän puheen kuitenkin olevan täyttä teoriaa ja ensimmäinen kansalaislähestyminen yleensä murtaa ylevän päättäjän jykevän selkärangan.

Meksiko City on moni-ilmeinen ja -arvoinen metropoli. Kukaan ei ei tiedä onko siellä 20, 30 miljoonaa vai enemmän asukkaita. Yhteisölliset ongelmat ovat hiukan toista luokkaa kuin Suomessa tai Kurikassa. Talouden menestys ja ihmisten tyytyväisyys ja onnellisuus ei näytä kuitenkaan kulkevan käsi  kädesä. Kuvassa  yleisen kuntoilupäivän pyöräilijöitä ja väkeä Mexico Cityn keskustassa.

 

Valosta on kaikki tullut

Torstai 9.4.2009 klo 6:44

Valosta olemme kaikki tulleet

 

 

Se mikä olisi tullut oppia, on kaikki ollut suoraan omien silmiemme edessä. Ei olisi muuta tarvinnut, kuin katsoa avoimin mielin.

Kaikki ei ole ollut kovin kaunista, mutta kuitenkin niin selvää ja kirkasta.

Kun saa etäisyyttä katsoa, on helpompi nähdä mikä askel on parasta seuraavaksi ottaa.

Se meitä lopulta johtaa, mistä olemme kaikki tulleet.

 

Paljon valoa

 

Suomalaiset eivät ole kovin extroverttistä kansaa.

Se tarkoittaa vain sitä, että ulospäin suuntautuminen ei ole niitä kaikkein vahvimpia puoliamme, ainakaan verrattuna esimerkiksi meksikolaisiin.

Kai se näkyy jo yksin siinä, että meidän juhlapukumme on tumma, synkkä ja vakava. Heillä on juhlapuku samanlainen kuin mielensä, avoin ja valkoinen.

Lähestyminen heiltä tapahtuu avokämmenet edessä eikä kädet nyrkissä, niinkuin meillä usein.

Kuten kuvasta näkyy, hääkansalla on Meksikossa valkoiset puvut ja suupielet ylöspäin.  Minä ainakin toivoisin positiivista otetta ja asiallisia kommentteja asioista näihinkin blogeihin.  Niitähän ne toki enimmäkseen ovat olleetkin. Joku oli haukkunut minuakin naismaiseksi. Otan sen kyllä kunnianosoituksena. Ei sen väliä mitä kirjoitetaan, sehän kertoo jotain vain kirjoittajasta. Siksi jaksankin uskoa, ettei näitä kommentteja kukaan sekoita blogieni varsinaiseksi mielipiteiksi. Niin että terveisiä vain valon maasta Meksikosta.