Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Edessäni hämäräinen tie

Lauantai 27.9.2008 klo 11:18

  Vaeltelin aamutuimaan Kurikan keskustan hyvinhoidettuja puistoja katsellen ja loistavaa aurinnousua odotellen.

“Aika seisoo nukkuu tuuliviiri”. Oja-Kurikan vanha riihi kertoo minulle menneestä ja herättää ajatukseni viimeistään.

“Juhani” lähestyi kysymyksellään minua ihmetellen joka päivä jatkuvaa muutosta. Hänen mukaansa jo muutos voimaan tullessaan vaatii uutta muutosta.

Tuo on hyvä havainto ja inhimillinen reaktio. Ihmisen turvallisuutta vaativa puoli vaatii kaiken pysymistä ennallaan. Niin minustakin sydämessäni tuntuu. Muutos ei kuitenkaan ole itseisarvo tai tarkoitus vaan ympäristön meille asettama pakko.

Kun maailma meidän ympärillämme kehittyy, se pakottaa meidät siihen jatkuvaan muutokseen.

Jos luolamies aikoinaan olisi jättänyt lähtemättä karkuun sen uhkaavan pedon edellä, ei meitä ketään olisi murehtimassa tätä ihmiskunnan surkeutta. Ymmärrän toki sen, että vähemmälläkin muutoksella voitaisiin tulla toimeen. Olen varsin vanhanaikainen ihminen.

Keskustelu jatkukoon

Matti Ollila

 

kuva_14742.jpg

                    

Oja-Kurikan vanha riihi häämöttää taustalla hetki ennen auringonnousua

Kommentoi kirjoitusta.

Sättimistä ja lohdutusta

Torstai 25.9.2008 klo 17:08

 

Hiukan ihmettelen Kurikka-lehden tekstiviesti-palstan moite-ja haukkumisosaston jatkuvaa sättimistä ainakin allemerkityn kohdalla.Onko tuo suoraselkäistä, kurikkalaista kulttuuria haukkua puskista. Ei ainakaana minun mielestäni ole. Olen tottunut työmaalla siihen, että asiat puhutaan mies miehelle tai naiselle suoraan päin naamaa ja ainakin omalla nimellä viedään terveiset . Pakko on kysyä, missä on se asia-asia, eli tuon sanallisen viestin sisältö? Työpaikalla tuollaista toimintaa kutsutaan työpaikkakiusaamiseksi.

Pedagogit opettavat lapsia ja nuoria olemaan häiriköimättä  puhelinviestien kautta. Samanaikaisesti kunnianarvoisa paikkakunnan päälehti suorastaan kannustaa aikuisikäisiä samanlaiseen toimintaan. Mitä lisäarvoa nuo tekstit tuovat tiedottamiseen, kun näyttävätkin  sisällöllisesti saman vainoharhaisen kirjoituksilta?

Aikamoista kaksinaamaisuutta ja farisealaisuutta sanon minä. Onneksi kurikkalaiset enimmäkseen ovat todella positiivisia ja lämpimiä ihmisiä. Saamani pahoittelun ja kannustuksen määrä on todella ollut valtaisa.

Matti Ollila

Kommentoi kirjoitusta.

Numerot on jaettu, kuntavaalit lähestyvät

Tiistai 23.9.2008 klo 17:59

Syksy on hehkeimmillään. Luontoon tekisi mieli lähteä kaiken kaaoksen keskeltä. Lenkille, sienestämään, salille. Vaikka mitä muuta kuin kokouksia, palaveria, kirjallisia töitä ja koneen ääressä kyyhötystä. Fyysinen ponnistus vapauttaa pahan olon, stressin, kirvoittaa ajatukset.
Mikä vaaliteemaksi, pohdin? Laittaisko vain pienen mainoksen Kurikka-lehteen, kuva, numero 163 ja teksti  “Siinä se on”.  Vai vielä leuhkemmin: “ Se on siinä “? Ei käy, liian itseriittoista. Tuohon en ryhdy. Teen mieluummin sen minkä osaan ja sillä selvä.

Kurikka on pieni maalaiskaupunki eteläisellä Pohjanmaalla. Yritteliäs ja vireä. Paljon pienyrityksiä ja työteliäs kansa. Vanhat päättäjäpolvet, joihin itsekin jo alan hiukan lukeutua, tekivät aikanaan hienoja päätöksiä. Niiden seurauksena Kurikalla on hulppea Fortum-osakeomistus, joka takaa melkein kymmenen veroprosentin lisäedun muihin kuntiin. Mukava lisäetu kehittää kuntaa ja taata kansalaisten palvelut. Juuri näin. Siinä on “mun juttu”. Teen juuri sen , minkä koen osaavani. Teen kaikkeni sen eteen, jotta kuntatalous on kunnossa.  Se on kaikkein paras teko laajemman kuntien yhteistyön lisäksi, mitä minä voin tehdä. Siten, vain
siten voidaan varmistaa se, että ikääntyvä väki kyetään hoitaa ja ennen muuta lapsiperheiden asema turvata ja taata. Katsotaan mitä kansa siihen sanoo. Olen käytettävissä jos niin tahdotaan.

Toivotan kaikille upeaa syksyä. Palataan arkeen ja työhön kesän jälkeen, uusin voimin ja ajatuksin.

Kurikassa 23.09.2008

1 kommentti .