Ei mitään hätää

Tiistai 21.2.2012 klo 6:40

Tekemisen vaiva

Kokeminen syntyy tiedostamisesta.

Havainnot ja ennenkaikkea uskomukset synnyttävät tiedostamisen ja tukevat sitä.

Lapsena koetuille nauramme nyt. Tiede kertoo koko ajan uusia asioita ja oikoo vanhoja uskomuksiamme.

Meidän subjektiivinen mielemme vähät välittää oikeastaan mistään tosiasioista. Siksi subjektiivisella tiedolla on vain vähäinen merkitys.

Sellainen tieto onkin vain uskomus.

Siksi paradoksi on, että uskomme kovasti tietävämme, vaikka emme tiedä vain uskovamme.

Näin on erityisesti yksilöllisissä asioissamme, kuten ihmissuhteissa.

Mielenkiintoinen valtuusto

Kiinteistöjä myytiin ja vuokrattiin.

Hyvä niin, yrittäjien pitää päästä remmiin, teollisia työpaikkoja ennen muuta tarvitaan.

Ainoa, mikä tässä oudoksuttaa, on Kehityksen tyyli esitellä asioita. Esityslistat ovat niukkoja. Valmistelua ei ole, vain päätösehdotus.

Oudoksun.

Liikelaitos on sentään lautakuntaan rinnastettava elin.

Kuntalain mukaan esittelyprosessi pitää olla nähtävissä ja se on julkinen.

Mutta luottamusmieshän vain luottaa.

Onneksi sentään kaupunginjohtaja valaisi asioita varsin perusteellisesti.

JK. Ilkan lehtitiedon mukaan vastustin lainan antamista Sellan "konkurssipesälle". Niin vastustinkin, mutta Ilkka ei kertonut vaihtoehdostani. Minusta on kohtuutonta kuormittaa tulevaa, uutta Sellan hallitusta lisärasitteilla. Parasta on antaa tukea esimerkiksi osakepääoman korotuksena. On epä-älyllistä fuskata itseään ja valtuustoa luulolla, että esitetty laina kyettäisiin joskus hoitamaan. Maalaisjärkeä kehiin nyt jo.

Kuntaliitoksista vähän

Lyhyt seminaari kertasi Kurikan mielipiteen kuntaliitosasiassa. Se mielipide oli yksimielinen.

"Tavoitteemme itsenäisenä niin pitkään kuin se on mahdollista taloutemme ja palvelujen tuotantomme näkökulmasta. Olemme silti valmiita rakenteellisiin selvityksiin JIK-kuntien (Jalasjärvi, Ilmajoki, Kurikka) kesken.”

Tällä mennään eteenpäin muuttuvissa oloissa, vaikka Virkkunen sitten sanoisi mitä.

Maakuntaviestin jännityksen lomassa käytiin syventäviä keskusteluja Sjoen valtuuston puheenjohtajan kanssa kuntaliitosasioista. Tässä sovitaan, ettei sovita yhtään mistään mitään.

Kuka on tuo outo mies

Perjantai 17.2.2012 klo 18:00

Luomisen vaiva

Millaisena näen oman elämäni?

Sehän riippuu siitä, mistä kulmasta katsoo, minkälaisen lasin läpi. Loppu riippuu siitä, mitä sitten painotan.

Mitä tarvitset, ollaksesi onnellinen?

Mitä korostat, joutuaksesi onnettomien listalle?

Ei sinua onnellista muiden epäonnistuminen. Yhtä vähän kuin toisen onnistuminen voi tehdä sinut onnettomaksi.

Emme oikeastaan tarvitse kuin työn, hyviä ystäviä ja lämpimän sanan silloin tällöin.

Luomisen prosessi toimii päinvastoin kuin helposti kuvitellaan. Pitää vain olla sitä mitä haluaa ja sitten kokea ne positiiviset tunteet.

Olla oma itsensä ja antaa muidenkin olla.

Kunnan rakennelausunto

Kunnallishallinnon rakennetyöryhmä kysyy kunnilta mm. seuraavaa:

Vastaako työryhmän tarkastelunäkökulmien analyysi käsitystänne kuntanne tilanteesta, väestökehityksen ja väestörakenteen osalta, taloustarkastelunäkökulmien osalta, peruspalvelujen järjestämisen osalta?

Muiden muassa näistä asioista pyydetään kuntien kannanottoa.

Mikäli niihin vastaa kyllä, on ns-liekanarussa. Mikäli vastaa ei, on selittämisen vastuussa.

Siis kunta joutuu vastaamaan kyllä tai ei.

Näinollen joutuu vastuuseen ja kertomaan tosiasiat ja tekemään omat analyysinsä sillä perusteella.

Siinä voi munata itsensä, tai kuntansa. Rehellisesti sanoen, ovela ja viksukin lausuntopyyntyö pakottaa kunnat kuorestaan ja kylmien tosiasioiden eteen.

Pakko myöntää.

Ainoaksi keinoksi päästä eteenpäin, on löytää omaehtoinen ratkaisu.

Joko jatkaa omana ja kertoa miten? Tai sopia liitosta joidenkin kanssa ja todistaa, että niin on hyvä.

Minulle tuo lopputulos on jo auennut.

Viette taaksepäin kuntakehitystä. Kuka sen maksaa?

Näin voi kysyä aina ja heti. Mielenkiin-toiseksi nousee tulevaisuu- dessa kysymys siitä, mihin tuleva kaupungintalo sijoittuu, jos sijoittuu. Velsasta saataisiin nopeasti kultturelli hallinto- ja johtokeskus, vanhoja arvoja kunnioittaen. Siinä ratkaisussa olisi jotain suurta ja uutta , ei vain prameaa rehentelyä. "Kurikan Kärrytie 1"

Ala jo elää

Tiistai 14.2.2012 klo 8:51

Mikään asia ei ole mitään

Näin on, jos emme anna sille asialle arvoa.

Arvon voi antaa vain suhteessa johonkin toiseen.

Valo on valkea vain pimeän yön rinnalla.

Emme pysty kokemaan hyvää, jos meillä ei ole tuntemusta huonosta. Miten koet rakkauden, ellet ole joskus vihannut?

Elämä ei sinällään tuomitse näitä vastakohtia. Se vain toteaa: kaikki on niin mahdottoman suhteellista.

Mutta tärkeintä on, että sinulla, minulla ja meillä on se kaikki.

Me itse olemme oman elämämme tärkein ja paras.

Vaikka sekin on vain suhteellisen tärkeää.

Vastustamisesta yhtiöittämiseen

” Optimistit perivät maan”.

Tuo voisi olla oiva lause niille, jotka uskovat, että Kreikan ongelma hoituu sillä, että sille annetaan lisää rahaa.

Yhtä optimistinen on arvio siitä, että kuntien talous korjaantuu rajoja siirtämällä.

Sensijaan uskottavana pidän tavoitetta, että rakenneuudistuksen kautta päästään tasa-arvoon muunmuassa terveydenhoidon osalta koko maassa.

Erityisesti, jos tavoite on päästä joka paikassa yhtä huonolle tasolle kuin mitä palvelutaso on nyt Helsinki-seudulla.

Kurikassa on pitkään väännetty aiheesta, pitäisikö liikelaitokset yhtiöittää. Kehityksen osalta alusta asti mm. yrityskummit olivat tiukasti sitä mieltä, että se on ainoa vaihtoehto antaa valtaa ja vastuuttaa yhtäaikaa. Nyt on nähty, ettei liikelaitos oikein toimi. Asiat eivät ole edenneet esimerkiksi kiinteistöjen myyntien kohdalla. Henkilökohtainen ego on joskus tärkeämpi kuin hankkeen hyvä hoito. Vallaton vastuu ja vastuuton valta ovat huono yhdistelmä. Onneksi kaupunginhallitus on tarttunut rivakasti asioihin. Kuvassa kaupunginhallitus tuumaustauolla.  Hyvää ystävänpäivää.

Pienistä tulee suuria

Perjantai 10.2.2012 klo 16:16

Aine ja materia on kuolematonta, mekin olemme

Olemme ahdingossa.

Turvallisen todellisuuden huoneemme seinät ahdistavat.

Ihminen on yhteisömme pienin osanen, melkein ei mitään.

Aukosta pilkottaa kuitenkin valo. Ymmärrys on sittenkin syttynyt. Näkymätön alkaa ilmetä luovuutena ajan ja paikan käsitteet sekoittaen.  

Koskettavatko vaikeudet todella meitä?

Alammeko lopultakin ymmärtää, että kaikki on sittenkin omissa käsissämme.

Pienistä tulee yhdessä suuri.

Ovatko toimintamme heijastuksia tästä ymmärryksestä?

Emme ole kauhajokisia, seinäjokisiksi emme halua. Olkaamme siis JIK:kiläisiä

”Radikaali, virkamiesten tekemä pohjaesitys, jossa karttaa ei saisi liikaa tuijottaa vaan lukea ne 600 sivua.”Näin sanoo Virkkunen.

Siinäpä sitä tehtävää olisikin riittämiin.

Kyllä tämä kuntarakenneuudistuksen sisältö pitää  avautua kansalaisille vähän lyhyemmälläkin tekstillä.

Kaikenkaikkiaa pitää sanoa, että edessä on pitkä tie kuntaliitosasioissa eikä valtioneuvoston kohellus edesauta sitä välttämätöntä, mikä on tehtävä.

He haluavat kuntaliitokset ensin ja sitten vasta aloitetaan kaikki alusta.

Toisinsanoen kaikki Paras-lain perusteella tehty työ ja kuntien välinen yhteistyö nollataan ja mollataan.

Minusta Kurikalle paras vaihtoehto olisi seuraava: Tehdään  esisopimus JIK-kuntaliitoksesta ja toteutetaan se, jos on ihan pakko liitoksia tehdä.

Siihen saakka toimitaan itsenäisinä kuntina ja syvennetään yhteistyötä sekä kehitetään malleja, joissa tavoitteena on yhteisöllinen etu eikä mikään valtapolitiikka.

Tämä tietysti edellyttää, että päästään kunnon keskusteluyhteyteen Ilmajoen ja Jalasjärven kanssa.

Tällaisia koppeja Kurikassa tehdään, pieniä ja suuria. Sisällä on tekniikkaa kaukokäytöstä alkaen. Kurikka on teollinen keskittymä, Ilmajoki on kehittyneen maatalouden esimerkki ja Jalasjärveltä tulee anturat, eli logistiikan avaimet, esimerkiksi. Siinä on melkoinen voimakolmikko, joka voi perustaa upean malli- ja mahtikunnan. 

Eteenkö vai taaksepäin?

Tiistai 7.2.2012 klo 11:11

Ajatukset ovat hyvää energiaa

Voit toimia niinkuin tahdot.

Voit vastustaa asioita. Voit vastustaa kurjuutta, surkeutta, väkivaltaa ja pakkoa.

Byrokratiaa nyt ainakin pitää vastustaa.

Sekö on sitä todellisuuttasi?

Todennäköisesti pyrkimyksesi kääntyy vain Sinua itseäsi vastaan. Niin käy jos toimintaasi ohjaa pelko.

Jos sitä ohjaa intohimo, asia on toinen.

Ajatuksesi ovat siis energiaasi. Mitä ajattelet, se vahvistuu.

Toimiessasi pahaa vastaan, et toimi minkään puolesta.

Luot vain omaa todellisuuttasi ja vahvistat asennettasi. Tuhlaat omaa energiaasi.

Toimi siksi mieluummin valitsemiesi arvojen puolesta.

Kohdenna voimasi hyvään ja arvokkaaseen. Luo ihmettä itsestäsi, anna positiivinen panoksesi.

Ole juuri sitä, mitä haluat olla.

Etkö jo tiedä?

Kurikan yrittäjien strategia oli takavuosina keskittää kaupan ja palveluiden toiminnot nykyisen keskustan liepeille.

Kova vääntö käytiin ja Sokokset ja K-marketit rakennettiin nykyisille paikoilleen.

Nyt Kurikan Kehitys on linjannut uuden tulevaisuuden, Kurikan Magneetin kolmostien ja kantatien lähimaastoon sekä sisääntulotien varteen.

Kurikan yrittäjät on ollut hipi hiljaa.

Siksi mielenkiinnolla odotan näkökulmia, nyt kun uusi puheenjohtaja ja hallitus on valittu.

Siinä se  lepää, Kurikan magneetin alue. Aika askeettista vielä on ja osayleiskaava valmistunee tämän vuoden mittaan? Siitä on aika pitkä matka viela asemakaavaan ja rakentamiseen. Paljonkohan lienee alueella kysyntää. Jonkinasteinen kartoitus tehtiin 2-3 vuotta sitten. 30 donaa meni siihen erkkejä. Millaiset lie mitatut tulokset? Kuka vastaa?

Muuttuvi aika

Perjantai 3.2.2012 klo 20:23

Mikä ihmeen burnutti?


Stressistä puhutaan.

Burnutti on melkein hellittelysana.

Tärkeintä ei ole se, millaisin sanoin masennustilaa kuvaamme, vaan mitä oikeasti on sen kaiken takana.

Liittyykö se tähän aikaan, ympäristöön vai pelkästään omaan tapaamme elää?

Meille pitäisi olla täysin yhdentekevää, millä sanoilla asiasta puhutaan.

Tärkeintä pitäisi olla saada asiat takaisin kohdalleen. Minusta kaikki asiat on jo keksitty, mitään uutta ei ole.

Oleellista vain olisi panna omat arvot kohdalleen. Etsiä oma harmonia. Olla uskollinen, ennenkaikkea muuta, itselleen.

Matkailu avartaa

Terveisiä Valo- ja AV–messuilta Jyväskylästä.

Siellä sitä on pidetty kolme päivää Kurikan ja FinnKumun puolta.

Häkämies on ärhennellyt sähkölaitoksille kaapeloinnin puolesta, joten muuntamonäkymät ovat suhteellisen valoisat.

Varovaisen arvion mukaan sähkön siirtokustannukset nousevat 140 euroa jokaista suomalaista kohti vuodessa, jos suunnitelmat nopeasti toteutuvat,

Ennusteeni on, että korvauslaki etenee nopeasti, mutta kaapelin tienviereensijoituslupa vanhenee lakina 5 vuoden päähän, vähintään.

Hermostumisia

Naapuriblogissa oli hermostuttu Eparin kirjoituksestani, oikein urakalla.  

Arvelut osakkeiden tärväämisestä ovat kuitenkin ennenaikaisia. On Kurikassa ennenkin osattu nämä asiat ratkaista.

Kurikka-lehti kirjoitteli 90-luvun lopussa , että nyt on osakkeet myytävä, on viimeinen hetki. Silloinen arvo oli 100 miljoonaan markkaa. Sen jälkeen  on saatu osinkoina 70 miljoonaan euroa ja vielä ovat osakkeet kasassa.

Jarva aikoinaan lähes vuosittain yllytteli myyntiä. Onneksi ei myyty.

Mikael Jungerin (sdp) ja Lasse Männistö (kok) yhteiskirjoituksessa Hesarissa todetaan jykevästi, että kuntauudistus on ”välttämätön”.

Niin toki onkin, mutta ei Virkkusen ehdoin.

Hurskaat ja vanhanaikaiset lauseet epätoivoisesta tilanteesta eivät riitä.

”Suomi tarvitsee toimia hallinnon karsimiseksi ja julkisten palvelujen turvaamiseksi”.

Viisaasti sanottu, Helsingistä käsin.

Vaan iso enemmistä kuntajohtajista sekä luottamusmiehistä, puolueista riippumatta on eri mieltä ja kaipaa konkreettisia keinoja, tapaa toimia tehokkaasti.

Niitä konsteja ei ole toistaiseksi esitetty näiden viisaiden toimesta.

Kuntaretkillä käytiin hyvissä ravintoloissa syömässä. Mutta kyllä tiukkoja keskustelujakin käytiin. Nyt on syytä käydä keskusteluja, millaisia kuntauudistuksia aiotaan jatkossa tehdä. Ehdoitta ei antuduta, mutta Kurikan ehdoilla voidaan mennä. Poterihin ei pidä jäädä. 2/3-osaa kuntajohtajista on sitä mieltä, että esitetty uudistus ei turvaa palveluja, mutta  jonkinlainen uudistus on tarpeen. Niiltä kannattaa kysyä, jotka tietävät.

Ollaanko hakoteillä

Tiistai 31.1.2012 klo 11:30

Sosiaaliset tarpeet

Ihmisellä on sellaiset halut.Niitä kutsutaan sosiaalisiksi tarpeiksi.

Jotta sosiaalista tarvetta voisi toteuttaa, tarvitaan sosiaalista pääomaa.

Hienosti sanoen se on ”yksilön käytössä oleva voimavara, joka tehostaa hänen asemaansa rationaalisten yksilöiden välisessä kilpailussa”.

Toiminnan tehostamiseksi ja paljon puhutun yhteistoiminnan seurauksena syntyy helposti ryhmittymiä.  Vaarana on silloin, että toimintaodotuksia suuntaavina tekijöinä onkin jonkun ryhmän sisäistämät ja itsekeksimät arvot.

Ne perustuvat yleensä puhtaaseen ahneuteen ja omaan etuun.

Siitä touhusta on etiikka kaukana. Sellaisilla toimijoilla on aina ketunhäntä kainalossa.

Kaikki he ovat jonkinasteisia vapaamuurareita.

Yleensä he ovat korkeassa ja ratkaisevassa asemassa yhteisössä.

Mitä keskeisempi on heidän rakenteellinen verkostoasemansa, sitä paremmin he kykenevät verkostojaan hyödyntämään, omaksi edukseen.  


Kirvehen terällä

Sitäkö se on, kun peruskuntien tilanne karkaa käsistä?

Sisaret ja tyttäret, ulkoiset toimijat lisäävät kulujaan. AMK:lle osakepääomaa, lentokentille tukea, SH-piirin ensihoitoon kolminkertaiset kulut JIK-alueelle, tuplakulu koko alueella? 

Kuntia toki kuunnellaan, mutta ei kuulla.

Sh-piirissä asukaspohjaisesta ensihoidon hinnoittelusta poikettiin, esittelijän ehdotuksesta?

Hajanaisten lehtitietojen mukaan kustannusjakoa ollaan muuttamassa vielä lisää Seinäjokea ja Härmäläisiä suosivaksi. 

JIK-alue kritisoi kustannusten korotusehdotusta aikanaan, sille hutkaistiin sata tonnia lisää kostoksi, Teuva-Isojoki suuntaan nokitettiin 70 tuhatta.  

SH-piirin johtaja selittänee johtajanblogissaan tarkemmin perusteensa? 

Sosiaaliset  tarpeet lienevät näin monimuotoiset ja moninkertaiset.

Kylmää kyytiä tarjoaa Sairaanhoitopiiri jäsenkunnilleen. Asukaspohjainen laskutus on ensihoidossa lähtökohta. Nyt lienee Sh-piirin hallitus tehnyt tuosta periaatteesta poikkeavan esityksen. Päätös suosii Seinäjokea ensisijassa. Tämä ei ole kovin hyvä avaus vastaiselle yhteistyölle.

Yhteistyö kyllä hukkuu riitelyihin, jos käskyttämällä aletaan maakuntaa ojentaa. Nyt olisi syytä löytää arkinen avain ratkaisuihin, mihin tahansa.  Sairaanhoitopiirin valtuusto on avainasemassa.

Kuntajaot ja kaikki, uudestaan uusiksi

Perjantai 27.1.2012 klo 13:00

Kokemuksellista aikaa

Elämä kulkee omien kokemusten kautta.

”Siitä on ikuisuus kun lähdin”, sanot helposti. Mitähän sekin tarkoittaa? 

Aika on vain yksi käsitteistä, jonka olemuksen ymmärtäminen ei ole helppoa.

Sen asian kanssa ei ole ollenkaan helppo tulla toimeen.

Se on ihmiselle suuri ja tärkeä  kysymys. Se voi pelottaa.

Minun oma aikani, elämäni rajallisuus on vakava asia. Ehkä halu elää vielä, pitempään, voi kalvaa mieltä.

Tuntuu, että aika valuu käsistä.

Huomaa eksyneensä elämässään ja sen tarkoituksessa jo kauan sitten. Joutuu kohtaamaan sisäisen tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden.

Sanalla sanoen, olen eksynyt, pelokas lammas. 

Subjektit ja objektit sekaisin

Ihminen on sellainen eläinlaji, joka kehittyy hitaasti mutta taantuu nopeasti.

On raskasta uskoa, että näin on.

Välistä pitää oikein erikseen pakottaa itsensä katsomaan asioita, joita ei ollenkaan haluaisi nähdä. Niin kuin sitäkin, että asiat voivat mennä vauhdilla huonompaankin suuntaan.

Esimerkiksi nyt tässä kuntaliitosten hurmoksessa.

Ei vaiskaa, pelijäteltihin vain

Kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) johtama kuntauudistus on kuumentanut tunteita.

Eikä ollenkaan ihme. Kokoomuksen sisältä on noussut hirmuinen paine koko kuntauudistusta kohtaan.

Maakuntien miehet ja naiset tajuavat rökäletappion olevan tulossa kuntavaaleissa.

Guzenina ja SDP on irrottautunut kauhun vallassa irti aiheesta.

Katainen vakuutti juuri, että demarit ovat linjassa Urpilaisen myötä.

Eipä niin näytä olevan.

Kuntauudistuksen toteutuminen on lykkäytymässä yli syksyn kunnallisvaalien. Selvitystyötä tehtäneen 70 korkeapalkkaisen henkilön voimin.

Selvittäjien tehtävänä on käydä yksityiskohtaisesti läpi kuntien olosuhteet ja tehdä sen jälkeen omat ehdotuksensa vaihtoehdoista.

Vuosi tärvättiin uhitellen.

Vuoden päästä siis ollaan viisaampia. Mutta asetelma on lähtökuopiossaan, ellei kauempana tavoitteesta

Kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) mukaan tarkoitus on yhä muodostaa isoja kuntia hallitusohjelman mukaisesti.

Uskoo ken elää saa. Minä en usko.

Hutkittu on ja nyt sitten tutkitaan.

Nyt meillä on sitten mahdollisuus osoittaa ja näyttää, että kuntien välinen yhteistyö ja konsensus pelaa JIK:n kautta.

Konsulentti Räsänen esitteli seminaarissa Teuvan ja Kurikan lukuja. Aika helposti saa konsulttifirma rahaa, kun varsinaisen selvitystyön tekevät tilaajat, eli kunnat. Valtioneuvoston tavoitteisiin oli hänkin sitoutunut siinä mielessä, että haluaa jollain viiveellä lopettaa JIK:n. Eihän siinä mitään, asia sopii varmasti kaikille. Ainoa ongelma on sama kuin valtioneuvostonkin karttaharjoituksissa. Palvelujen järjestämisen toimintatavat ja tehokkaampien käytäntöjen edistäminen on valovuosien päässä eikä edes näytä sisältyvän kuntarakenneuudistuksen agendaan. Ensin on hutkittu ja nyt aletaan sitten vasta tutkia "voimalla 70 miehen". Missä ihmeessä ovat Helsingin herrat oppinsa saaneet, kun kaikessa suhteessa mennään peppu edellä puuhun?

Kirottua kehitystä

Tiistai 24.1.2012 klo 11:11

Pakon edessäkö taivutaan?

Materian ikuinen säilyminen ja aineen kuolemattomuus.

- Ne ovat asiat, jotka ovat lähtöisin aikojen alusta.

Mekin olemme osa tuota kokonaisuutta, kukin omalla persoonallisella tavallamme.

Ainutkertainen elämä ja lyhyt matka. -Ne leimaavat henkilökohtaista todellisuuttamme.

Siksi ei aikaa ole ollenkaan liikaa.

Pitää vain panna toimeksi kun tajuamme, että meissä asuu jokin suuri tuntematon.

Se koskettaa meitä koko ajan.

Motorisen toiminnan sijasta sen voi ehkä irrottaa edes ohueksi heijasteeksi tajunnallista kosketusta.

Sen totuuden edessä taipuu pakosti.

Vielä kerran kuntaliitoksista

”Kuntia on sata, kun tämä hallitus lopettaa”, lupaa pääministeri.

Tuota lausetta on vaikea kääntää Mannisen tai Keskustan syyksi.

Seinäjoella Kataisen mukaan keskustavaikuttajat kehottavat ”painamaan kaasua”. Uskomatonta tuo, jos on totta.

Kuviot tuntuvat kovin selviltä, vaan eivät ne sitä ole.

Valtioneuvoston mukaan kuntaliitospaineen takana ovat kustannussyyt, kustannusten nousun hillitseminen ja hyvinvointipalveluiden turvaaminen vähintään entisen laatuisina. 

Mikäli kuntia tällä tavalla yhditellään, täysin päinvastoin tulee käymään.

Palvelut romahtavat ja keskittyvät.

Mikäli toiminnat keskittyvät sairaanhoitopiirin mallien mukaisesti, esimerkkinä ensihoidon kustannukset nousevat 3-5 kertaiseksi. Näin käy jos herrat pääsevät mesoamaan silläkin saralla.

Sellaistako me todella haluamme? 

Kukaan, ei kukaan ole kysynyt esimerkiksi JIK:ltä kuinka kustannustaso on siellä kyetty pitämään kurissa.

- Ei toki, ei heitä kiinnosta, herrat Helsingin tietävät paremmin. Ainakin he luulevat tietävänsä. 

Mutta muuhun ei ole kyetty, kuin elvyttämään lainalla. Edessä ovat miljardien ongelmat ja Jutta puhuu vain hyvätuloisten verojen kiristämisestä.

Kataisen kyvyttömyyttä todistaa se, että hän väistää jokaisen kysymyksen konkreettisista säästö- tai talouden muutosesityksistä.

Kuntaliitoskeskustelussa painetta lisätään kiristämällä kuntia taloudellisesti.

Meno muuttuu totaalisesti, kun valtiovarainministeriö miettii vain, miten kuntia pitää kurittaa.

Toiminnan ainoaksi saldoksi jää, että kolmas sektori, mukaanlukien luottamusmieshallinto, tympääntyy koko touhuun.

Kunnissa virkamiehet osin tajuavat missä mennään, ministeriöissä ei ymmärretä edes kysyä mikä on kuntien tilanne.

Suomi on erilainen täältä kuin Helsingistä katsottaessa. Siksi uuden nuijasodan aika on lähellä. 

Mistähän löytyisi aikaamme uusi Jaakko Ilkka?

Paavo palautti Keskustan takaisin politiikan kartalle. Se on täysin selvä asia. Kiitos Paavo ja onnea huomiselle nimipäivälle. Yhtä selvää on, että Soini teki virheen lähtemällä ehdokkaaksi. Takkiin tuli ja kunnolla, kannatus puolittui "jytkystä". Täytyy nostaa hattua Saarakkalalle, joka suorasukaisesti kertoi, missä mentiin pieleen. Politiikassa totuudensanojalle tulee usein lunta tupaan, niin käy tässäkin tapauksessa. Arvostan sitä, etä asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Kyllä, ei kukaan tiedä

Perjantai 20.1.2012 klo 18:00

Autuaita ovat rauhantekijät, he saavat osattomat luopumaan

Tyhmänkö ihmisen tunnistaa siitä, että hän hoitaa hommansa ihan itse?

Niinkuin se, joka taitaa taitavasti. Osaa taitamattomuutensa työllä peittää.

Osaavia ja taitavia ovat he, joille kaikki ovat kilttejä.

Ihmisen parkoja, joille ei naureta, joita ei väheksytä.

Heillä on hyväksyttäviä arvoja, eivätkä he ole materiaan sitoutuneita. Heillä on kaikki, sillä heillä ei ole mitään.

He saavat osattomatkin luopumaan, aivan kaikesta.

Olipa onni, että kohtasit osasi. Ei tarvitse enää kysyä: Minne matka?

Kuka tietää, mitä tietää

Syksyn vaaleissa valitaan uusi taas ”kansan tahto”.

Se toteutuu, niinkuin toteutuu.

Nähtäväksi jää, millä tavalla asiat sitten paranevat?  Katoaako kuntaliitosten välttämättömyys, paraneeko asiointi, löydätkö itsellesi ystäviä ja vähenevätkö pulmasi? 

Eipä sitä kukaan tiedä.

Politiikkaa tehdään ja asioita hoidetaan niin kuin aina ennenkin, käytettävissä olevan tiedon ja järjen mukaan.
Eikö kansan tahto sitten toteudukaan? 

En minä sitä vielä tiedä.

Sitä sitten väitetään ja toivotaan, että uudet ihmiset tuovat uusia ajatuksia.

Virkamies voisi väittää, että ”taas uusia vastattavia ja enimmäkseen vanhoja kysymyksiä.”

Mielikuva on sellainen, että vanha on hidas, mutta kankea. Uusikin voi olla kankea,asenteissaan.

Uusien  ja vanhojen valtuutettujen ja koko kansan haaste on oikeastaan siinä, että osattaisiin tarttua hetkeen ja muuttuvaan haasteeseeen, yhdessä ja energisesti.

Kaikki asiat on jo keksitty.

Kaikkein tärkeintä olisi vain löytää ne oikeat ja toimivat painotukset.

Osaamista ja kokemusta ei koskaan riittävästi arvosteta. Rajua muutosta esitetään aina tilalle. Se on raflaavaa ja siksi kovin ymmärrettävää, kun keinot loppuu ja  arvaaminen alkaa. Valtuutetuilta on lupa odottaa myös osaamista näkemyksen lisäksi, erityisesti aikana, jolloin taloudesta on kiinni palvelujen saanti. On todella tärkeää, että keskustelujen kautta saadaan luotua yhtenäiset näkemykset toimintavoista virka- ja luottamusmiesten kesken.

Ruotsalaiset kantoivat kukkia ja kynttilöitä 600-vuotiaan tammen kannolle, sen muistoksi. Ei ole siksi ihme, jos suomalaiset haikailevat vanhan ja hyvän kuntajärjestelmän perään. "Puu on kuitenkin jo kaadettu" ja teurastus etenee. Jos JIK-alueelta löytyisi yksimielisyyttä, voisimme vielä kyetä JIK-kunnan säilyttämään. Se on kolmen kunnan päättäjistä kiinni. Viime päivinä on ilmennyt, että kuntasuunnitelma on todellakin Helsingistä päin karttaan nojautuen tehty. Valtioneuvostolla ei ole harmainta aavistusta siitä toiminnasta tai huikeasta tehokkuudesta, millä esimerkiksi kuntayhtymät ovat perusterveydenhoitoa järjestäneet. Nyt on lobbaamisen aika. Missä viipyy kuntajohdon kriisikous JIK-alueella?

Me kovakorvaiset

Tiistai 17.1.2012 klo 9:13

Älä anna ahdistuksen voittaa

Ei tarvitse muuttaa itseään, vaan tapaa jolla toimia.

Moni kysyy, mistä löytää rauha ja mistä löytää oman elämän tasapaino?

Olisi erinomaisen muodikasta vastata tuohon oikeilla sanoilla ja antaa ymmärtää olevansa jokin elämän guru.

Jokaisella on kuitenkin oma tie ja jokaisella on oma majakka. Käy siis määrätietoisesti kohti tuota omaa majakkaasi.

Kompuroinnit eivät koskaan lopu, mutta suhtauminen karikkoihin voi muuttua. Matka voi opettaa tyytymään, että kaiken muutoksen keskellä parasta onkin tavallinen, hyvä elämä.

Terveisiä vain Aatulle. Myönteisin ajatuksin, en unohda. Blogisti.

Kun joskus tyhjä olo sisintäni vaivaa, totean vain:  Maksettu on kaikki mun velkani.

Maksetut ovat velkani todellakin.

Yhden velan maksoin käymällä jo äänestämässä Väyrystä.

Hän on tällä kertaa ainoa, riittävä vastavoima järjettömälle kuntakartalle, vaikka en läheskään kaikissa asioissa muuten ole samoilla linjoilla kanssansa.

Paras-hanke on nyt pysäytetty, toimintaa hoivapuolella on halvautettu, kuntakarttaa ihmetellään. Tuskin olisi voinut valtioneuvosto surkeampaa perjantain 13. päivän lahjaa Suomen kansalle antaa.

Pahasti on meidät kanveesiin lyöty ja toimintamme kevyeksi havaittu, vaikka puolta taloudellisemmin on työ tehty verrattuna esim sairaanhoitopiirin touhuun,

Vaikka siis menestyksellä on esim. JIK:n toimesta hoivatyötä tehty, kiitos henkilökunnan ja johdon, ei siitä arvoa ole annettu.

Kummastella täytyy, mitä erinomaista kuntaministeri on keksinyt, jolla saataisiin parempia tuloksia aikaiseksi.

Ensimmäisen kerran elämässäni minäkin uskon nyt, että metsään mennään ja rytinällä.

Tässä mennäänvielä iloisin mielin kohti uusia seikkailuja,  "ruottia" ja kuntatoimen oppitunteja. Ilmeistä jo voi päätellä, ettei 13. päivän katastrooffi ole matkaajien tiedossa. Ainakin luottamushenkilöiden osalta voi todeta, että käytös oli kiitettävää. Uusia linjauksia on eittämättä tulossa, ainakin mitä konsernin tyttäriin, osakeyhtiöihin ja ehkäpä sellaisiksi muutettaviin liikelaitoksiin tulee. Ne eivät jatkossa voi olla pelkkiä kunnan kuppaajia.

Mitäkö ihmeellistä tässä kuvassa? No se muistuttaa meitä kuntataloudesta. Joku entinen Ruotsin kuningas siinä hevosen selässä. Mies painoi parisataa kiloa ja peppu leveämpi kuin hevosen. Sellainen se on kuntatalouskin. Menot ovat leveämmät kuin tulot, mutta laihduttamaan ei pysty.

Lyhyt johdatus oikeaan elämään

Perjantai 13.1.2012 klo 10:00

Osaatko tarkoittaa mitä sanot?

Ole valmis, niinkuin partiolainen.

Tunnettu tunnus kehottaa fraasinomaisesti olemaan valmis auttamaan ja palvelemaan.

Ajatus on hyvin kaunis ja kannatettava. Miksi emme olisi partiolaisten kaltaisia?

Kehotuksen sisältö on sanana paholaisen hallussa itsetarkoituksellista leikittelyä.

”Liian hyvää ollakseen totta.”Niin skeptikkoja me olemme.

Elämä on täynnä tällaisia paradokseja, joihin emme kukaan tosiasiassa usko. Hyvän tekeminen ja auttaminen johtaa vain kiittämättömyyteen ja hyväksikäyttöön.

Tuohon mielettömyyteen kätkeytyy suuri paradoksi.

Se on tosi, mikä ei ole tosi.

Elämää grogilasissa

Onko laivaseminaari sama kuin nähdä kuvansa grogilasissa?

Joillekin se saattaa olla sitä, enemmistölle ei.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että useimmat haluavat tosissaan saada selvää kunnan taloudesta, syy ja seuraussuhteista, siitä miten vuorovaikutus toimii. Toisiinsa tutustuminen on myös tärkeää, lopultakin, kerran neljässä vuodessa.

Mielestäni olisi hyvä vähitellen pohtia, mikä on koko tämän kunnallisen toiminnan sisältö, niin luottamusmiesten kuin virkamiestenkin osalta on?

Miksi ihmeessä olemme olemassa, ketä varten ja mitä tarkoitusta varten?

Onko tehtävämme sisältö ajatuksena kuntalaisten palveleminen vai oman roolimme vahvistaminen politiittisen tai muun egon tarkoituksessa.

Jos matkalta takaisin tullessa joku lausuu, ettei anti ollut riittävää, on se kokonaan arvostelijan oma vika.

Miksei hankkinut riittävää tietoa, aikaa ainakin oli.

Tässä on kuvassa monta, valtuusto-seminaarin onnistumisen kannalta keskeistä henkilöä. Kuinka he onnistuvat selittämään valtuutetuille, että Kurikan talous ei todellakaan ole huippukunnossa, mutta silti korjausliikkeiden avulla voidaan päästä kuiville.

Kuntaliitoskeskustelu ja -tavoite Teuvan kanssa ovat aivan oma lukunsa.

Edessä ovat valtuustoseminaarit, joissa asioita linjataan. Nyt ollaan vasta aineiston keräysvaiheessa.

Ottamatta kantaa liitoksen puolesta tai vastaan, voin asettua ennustajan asemaan ja hiukan provosoida.

Jos valtioneuvosto esittää jotain, on se esitys karmaiseva.

Lähtökohta on, että Seinäjoen lounaispuolelle ei mahdu kuin yksi kunta ja se on Suupohjan kunta. Ilmajoki liitetään Seinäjokeen, muut Kauhajokeen.

Vain kova työ ja yhteistyö Ilmajoen kanssa voi pelastaa Kurikan. Mutta se edellyttää sitä, että JIK-kunnat löytävät toisensa.

Teuvan mukanaolo ei ratkaise muuta kuin siinä tapauksessa, että Teuva haluaa Kurikkaan ja Kurikka hyväksyy sen.

Se olisi huikea signaali osaamisesta ja yhteistyöhalusta ja merkki kurikkalaisesta neuvottelutaidosta.

Kurikan iso onni ja ongelma ovat osakkeet ja osingot. Niistä kun ei haluta luopua kirveelläkään.

Kannattaa kuitenkin muistaa vanha tarina kapitalistista, joka hukkui järvellä, kun piti tiukasti lompsasta kiinni.

Jk. Edellä kirjoitetun jälkeen on tapahtunut paljon. Suomen Kuvalehti paljastaa, että Suupohja ja Kurikka muodostavat suunnitelmissa kunnan ja Ilmajoki, Jalasjärvi ja Lapua liitetään Seinäjokeen.

Maantieteellä ja asiointiyhteyksillä pyyhittiin siis sitä.

JIK-kunnat olisivat ehkä kyenneet muodostamaan oman kuntansa, jos yksituumaisuus olisi löytynyt ajoissa.

JIK-liikelaitoskuntayhtymä on saavuttanut kaikki asetetut palvelu- ja taloustavoitteet. Sitä ei tässä ratkaisussa mitenkään noteerattu.

Tähän emme tyydy. Taistelu alkakoon ja järki voittakoon.

Tunteita ja realismia

Tiistai 10.1.2012 klo 12:15

Luopuminen on jaloa

Lupaatko kuunnella?

Lupaatko kuunnella rauhassa, kun kysyn?

Milloin sinulla on aikaa?

Onko ajastasi tullut niin arvokasta, ettei sitä ole jakaa edes itsellesi? Luopuisitko tavoittelemasta kaikkea yhtä aikaa?

Mikä on sinun tasapainosi työn ja oman ajan välillä?

Siinäpä liuta arvokysymyksiä.

”Työ ottaa ja vapaa-aika antaa”-sanonta ei pidä paikkaansa.

Sen tietää kaikkein parhaiten se, joka on syyttään joutunut työttömäksi.

Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Molempia tarvitaan, työtä ja omaa aikaa. Kummallakin on oma sijansa.

Onnen ja tasapainon löytäminen on omista valinnoista kiinni. Kannattaa siksi luopua omasta tärkeydestä, toisten hyväksi.

Se on jaloa.

Tunteet peliin

"Naiset. He ovat täysi arvoitus."

Näin sanoo Fyysikko Stephen Hawking.

Myöskin hän sitä mieltä, että ei ole taivasta tai kuolemanjälkeistä elämää. Se on vain satu ihmisille, jotka pelkäävät pimeää.

Taidanpa olla samoilla linjoilla fyysikon kanssa.

Kaikenkaikkiaan siis on ilmiöitä, joita ei ole helppo selittää. Elämme tällaisten ilmiöiden ja mielipiteiden ristitulessa.

Kuntien häpeä

Ottamatta nyt itse kantaa kuntaliitoksiin voi kuitenkin ihmetellä erinäisiä ilmiöitä.

Jos arvioi isojen kuntien, kuten Vaasan ja Seinäjoen näkökulmia kuntaliitoksiin, ei niissä kunnissa juuri kukaan kyseenalaista kuntaliitosten tärkeyttä.

Kun Tyrväinen hakee yhteistyötä ja koettaa valmistautua tuleviin valtiovallan pakkopäätöskuvioihin, häntä yritetään syödä sisältäpäinkin.

Miksi ihmeessä?

Eikö kaikkien Kurikan ympärillä olevien kuntien pitäisi hakea yhteistä hyvää?

Ne ovat niin samanlaisia kuntia rakenteeltaan ja luonteeltaan. Vain Suupohjan kunta, Kauhajoki takakuntineen ilman Teuvaa pitäisi julistaa kriisikunnaksi, jonka valtion pitää panna jaloilleen. Jalasjärven taakka kohtuullistetaan ja Ilmajoen Munakka menköön Seinäjokeen.

On häpeä, ettei kunnissa ääneen sanota selviä tosiasioita.

Rakennusten rakenteita tarkistetaan aika ajoin. Joko olisi aika kuntaraken-nettakin arvioida, ettei mentäisi parin vuosisadan takaisella mallilla. Minusta olisi rehellista arvioida näitä erilaisia kuntaliitoksen vaihtoehtoja ilman mitään ennakko asennetta. Kun rakenneohjeet valtiovallan taholta lopulta joskus annetaan, saatamme joutua toteamaan, että juna meni jo, ellemme ole valmiina.  Toisaalta odotan  kyllä, että rakenneselvitys siirretäänkin loppusyksyyn. Kokoomus ei uskalla esittää vaihtoehtojaan tänä vuonna kunnallisvaalien alla.

Ei viedä, ei vikistä

Perjantai 6.1.2012 klo 19:00

Viisautta vai suuruutta?

Mikä on tapasi toimia?

Maksatko hyvän pahalla? Pidät pientä suurena ja paljoa vähänä.

Lupaat kevyesti, täytät vaikeasti. Tunnet tuoksuvan vaikka ei tuoksukaan.

Hoidat helpot asiat vasta kun ne ovat vaikeita.

Pienistä kasvaa suuria, helpoista vaikeita. Sinua ei kiire kiusaa eikä paine purista.

Miksi et muuttaisi tapoja? Maksaisi hyvällä pahan. Lakkaisi lupaamasta kevyesti.

Viisautta on pitää helppoa vaikeana. Silloin ei mikään ole liian vaikeata.

Unilukkareitahan piisaa, mutta ketä ovat ne heräteltävät?

Virkkunen valottelee

Ainakaan Satakunnassa eivät maakuntarajat ole pyhiä. Valtioneuvosto on valmistautunut koviin otteisiin ja varsinkin kokoomus vetää hyvin tiukkaa linjaa.

Se tarkoittaa, että kunnallisella itsehallinnolla tosiaan pyyhitään pöytää, ja hallitus on valmis ajamaan suunnittelemansa liitokset läpi kovillakin otteilla.

Sosiaalidemokraatit ovat samoilla linjoilla.Pikkupuolueet vikissevät mukana.

Eduskuntakäsittelyssä persujen linja on vielä arvoitus. Useat äänenpainot kuitenkin antavat ymmärtää, että kokoomuksen linja saa ymmärrystä.

Keskustan kanta on selvä. Se on aina ollut pienen ihmisen puolella.

Tässä kohtaa ei kysymys ole pelkästään valtapolitiikasta, vaan maalaisjärjen käytöstä.

Se mikä istuu pääkaupunkiseudulle, ei sovi sellaisenaan maakuntien Suomen joka kolkkaan. Myös on vaikea niellä sitä, että kehä III:n sisäpuolella muka tiedetään, mikä on meille parasta.

Suomalainen, luminen  metsämaisema, koivikko. Kuvaako se parhaiten suomalaista luonnettakin? Ainakin siinä on valkoista, sisällä ja päällä.  Sitkeää puuta ja kuivana kovaa. Lämpöarvokin on kohdallaan. Mutta ylivuotiseksi sitä pitää kuivattaa. Visapää on ainakin kova, ja sellaisia meistä löytyy paljon.

Kaavailtu kuntaliitosajatus Teuva-Kurikka puhuttaa kovasti.

Kuntalaisille tarkoitetussa tilaisuudessa olin minäkin, luullen, että tietoisku olisi ollut lähinnä kadunmiehelle tarkoitettu. Mutta ei toki. Kokoomuksen sisäiseksi kinaksi se meni.

Aina sama kaava näyttää toteutuvan.

Valtuutetut ja jopa hallituksen jäsenet, tivaavat mukamas virkamiehiltä tietoa, joka on tullut heille "liian" myöhään.

Aivan kuin ensimmäistä kertaa olisivat asialla. Naama punaisina hehkuen, niin kuin joku puristaisi kurkusta.

Toimittajankin kysymys hönki ajatusta, että kuntaliitoksella pitäisi tienata.

Jospa jonain päivänä päästäisiin keskustelemaan siitä, mitenkä yhteisvastuulliseesi saadaan kuntalaisten palvelutarpeet tyydytettyä mahdollisimman hyvin.

Linssi ja lude ovat ne toimittajien keinot koettaa löytää kohujuttuja asiassa kuin asiassa. valitettavaa on, että tiedottamis-tehtävä jää vähemmälle, kun yritetään kaikin keinoin keksiä jotain hämäräperäistä. Kuntaliitosselvitys antaa valtavasti arvokasta tietoa. Siinä on pureskelemista, vaikka ei liitokseen pyrkisikään.

Kuka nyt muutosta vastustaisi?

Tiistai 3.1.2012 klo 17:05

Muutosta vastaan rintama

Itseironia, se on vitsin muoto, yksi vain.

Harva siihen silti pystyy. Mutta siitä se alkaa itsensä kehittäminen.

Kun pystyt nauramaan itsellesi, ehkä pystyt kehittymäänkin.

Muutoksen vastustajien verukemäärä on kuitenkin satoisa. Aika ei ole heillä koskaan kypsä muutokselle.

Jokainen yhteisö tarvitsee siksi sellaisia tyyppejä, jotka eivät tajua, että ”muutos on mahdotonta”.

Tarvitaan positiivista ajattelua. Se on kuitenkin vain väline, jonka avulla pystymme kehittymään.

Kun taivas on synkän tumma, näkyvät ne tähdetkin kaikkein parhaiten.

Ongelmaisia asioita

Työttömyys, etenkin nuorten työttömyys on ongelmamme numero yksi.

Kaikki tietävät ja osavat jo puhua huoltosuhteesta. Se tarkoittaa sitä, että työtätekevien määrä suhteessa elätettäviin pienenee.

Samaan aikaan kuitenkin nuorisotyöttömyys jatkuu ja on korkealla.

Osaisivatko työvoimaviranomaiset selittää, missä on tämän epäyhtälön avain?

Erityisesti korkean työttömyyden oloissa on reservissä tarjolla runsaasti kokenutta työvoimaa, ja työnantajan kannalta voi olla helpompaa ottaa töihin työtä vailla oleva ammattilainen kuin alkaa perehdyttämään kokematonta nuorta työtehtäviin.

Onko siinä yksi syy.

Miten korjata tilannetta oikeampaan suuntaan?

Onko tuleva presidentti tämännäköinen?

Aikooko hän puuttua ensimmäisenä nuorisotyöttö-myyden kaltaisiin polttaviin kysymyksiiin, vai ei ja onko hänellä halua ja kompetenssia ymmärtää koko maan asioita? Jos ei, niin voisihan hän olla toisenkin näköinen, tai vaikka nainen?

Lopuksi pieni, ajankohtainen tarina

Pressa ehdokas Niinistöstä kirjoitti joku ihailija mm. seuraavaa:

”Kannattaa aina muistaa, että suomalaiset ovat rahvaanomaisempia kuin muut kansat. Sauli ei ole sellainen. Hänellä on sopiva etäisyys ja on herrasmiesmäinen. Maan presidentin vaimon kuuluu myös olla lady-lika niinkuin Sauli Niinistön vaimo on.

Kaipaamme sinunlaista hallitsijaa Suomeen. ”

Että sellaista tekstiä ja sellaista rahvasta me olemme. Ei voi muuta sanoa kuin että apua! Vaikka eihän se tietysti ole Saulin vika olla kuningasainesta. Lainaukset ovat Saulin blogista.

Ikiaikaisia ajatuksia

Perjantai 30.12.2011 klo 19:00

Hyvin vai huonosti

Tämän minäkin osaan vastata, sanot.

Voisit kysyä itseltäsi: mikä korvaa mitäkin?

Mikä voi korvata menetetyn terveyden, vierauden läheisiin tai kyynisen luonteen? Onko se vain maailmassa saavutettu arvonanto?

Mikä voi olla hyvä syy laistaa fyysisen kunnon hoidon. Mistä saa ostaa turhautumisenestolääkettä?

Myös yhteiskunnan pitäisi kollektiivina katsoa tulevaisuuteen.

Sen pitäisi olla esimerkkinä meille kaikille. Siinä se lepää yhteisön arvo.

Tai niin ainakin pitäisi olla.

Entä jos niin ei olekaan? Onko silloin kaikki ollut sittenkin turhaa? Meidän sukupolvemme ainoaksi arvoksi jäikin vain tuhota kaikki.

Tiesimme kyllä mitä tehdä ja miten, mutta emme tehneet.

Vai varavoimaa lisää

Sähköyhtiöt sitten syyllistettiin myrskystä.

Ministerit lapsellisesti moittivat tiedottamista ja sen vähyyttä.

Kamala kattella asiantuntemattomien ministereiden löysää puhetta. Kai sen nyt jokainen näkee, kun sähköt on poikki ja myrsky päällä.

Sitten puhutaan kaapeloimisesta saman tien.

Sähköyhtiöt ovat jo vuosia sitten aloittaneet kaapelointi ohjelman, mutta hommat eivät vain hoidu hetkessä. Se on myös tekninen resurssikysymys.

Lisäksi 10 mrd:n euron lisälasku lankeaa suoraan kuluttajan piikkiin siirtomaksujen kautta.

Korkomeno merkitsee 150 euroa lisämaksua jokaista suomalaista kohti per joka ainoa vuosi.

Elämme suurten juhlien aikaa. Kyllä siniristilippu niihin hetkiin hyvin istuu. Takana on joulu, syntymän juhla, edessä on vuodenvaihde, vanhan vuoden kuolo ja uuden synty. Vuodet vaihtuvat, mutta ilmiöt ja asiat pysyvät samoina. Löysin uuden vuoden tervehdykseni Kurikka-lehdelle 18 vuoden takaa. Siitä näkyy. että asiat ovat pysyneet hyvin samoina. Yritän illan mittaan laittaan sen tänne blogiin liitetiedoksi.

Puhu mitä puhut

Tiistai 27.12.2011 klo 17:00

Aikavarkaita ja aika varkaita

Mikä on sinun urautumisesi pahin aikavaras?

Mikä menetys voi korvata menestystäsi?

Kysymyksiä kysymysten perään uuden vuoden alla.

Koetapa keksiä se A4, seminaari, aikarauta, kalenteri, tietokone, kokous tai muu tärkeä yhteisöllinen missio ja kutsumus, joka vie Sinulta Sinun elämäsi varsinaisen tarkoituksen.

Nämä kaikki sekoilut me maksamme omasta pussistamme, omasta elämästämme. Sallit, että sinut ryöstetään.

Olet jopa tyytyväinen, sillä koet olevasi hyväksytty, armoitettu.

Niin kauan kuin annat pettää itseäsi, olet kone.

Kun alat ilmaista itsesi, niin kuin inhimillisesti ottaen pitäisi, olet jotain muuta. Alat olla ihminen.

En ole merkittävä, sanot.

Et olekaan, niin kauan kuin et arvosta itseäsi ja tekemisiäsi.

Ala vain olla vilpittömän armollinen itsellesi.

Ole siten inhimillinen ihminen.

Nyökyttelytauti ja muita tauteja

Kurikan mutkista

Tunnettu toimittaja oli asialla taas.

Lauantain Ilkka antaa ymmärtää, että Kurikan kaupunginhallitus on tehnyt isonkin virheen:

”voi, voi kun on kertakaikkiaan sekoiltu päätöksenteossa”.

Pöytäkirjassa siis oli oikein kirjoitusvirhe.

Voi herran pieksut sentään, sanon minä. Onko tämä oikein iso uutinen, joka ansaitsee huomattavan tilan maakuntalehden sivulla?

Missä on se entisten toimittajien viileä analyyttisyys ja edes yritys tehdä oikeita juttuja osapuolia kuullen?

Olen taas vaihteeksi kunnolla kanveesissa, ihmettelen, pyydän sekä vetoan toimittajiin.

Älkää nyt vajotko näin alas, kun on oikeitakin asioita ja kansakunnalla kohta todellinen hätä.

Kuinka kauan saa Don Quijote jatkaa?

Nyökyttelytauti

Harvinainen ja huonosti tunnettu nyökyttelytauti on yltynyt epidemiaksi.

Sairaus aiheuttaa nyökyttelykohtauksia, kun potilas tuntee olonsa kylmäksi. Suomessa useinkin tuntee olonsa kylmäksi.

Nyökyttely voi olla rajua ja muistuttaa jossain määrin epileptistä kohtausta.

Sairaus näyttää tuhoavan potilaan aivoja. Yksi oire taudilla on vainoharhaisuus.

Mihin suuntaan sitten nyökytelläänkin, se on aina raskasta muille.

Nyökyttelytaudin syytä ei tunneta, mutta useimmiten se valitettavasti johtaa kuolemaan.

Jotkut kyllä sanovat sitä samaa tautia pöllööntaudiksi.

Varpuspöllöhän se siinä. Ethän sinä enkä minä halua itse olla mikään varpuspöllö? Emme ainakaan sellainen pöllö, joka ei osaa lakata jauhamasta samaa asiaa. Varpuspöllö jahtaa varpusia. Tämän pöllön niska kesti, vaikka se törmäsi ikkunaan. Taju siinä meni hetkeksi. Päätään puristellen pöllö lähti pienen hetken kuluttua taas pulujensa perään.

Hyvä syy valvoa myöhään

Perjantai 23.12.2011 klo 17:00

Itsekö vai tähti?

Puhutko aina väärään aikaan?

Eli silloin kun muut eivät halua kuunnella.

Teetkö silloin kutsumuksesi mukaista työtä? Johdatko silloin itseäsi?

Elämä on rajallinen ja rajaton, yhtä aikaa.

Se on niinkuin aika.

Pikkuisena eksyit talon takapihalle. Nyt voit olla eksynyt elämässäsi.

Tunne on silti aivan sama.

Joudut kättelemään elämäsi sisäistä tyhjyyttä. Miettimään elämän tarkoitusta.

Yrität vielä ymmärtää aikaa ja iäisyyttä.

Kuoleman jälkeisen elämän arvuuttelun sijasta mietit ehkä elämää ennen syntymää.

Kaikki tämä on turhaa eikä johda mihinkään. Tärkeintä on päättää, millaista elämää elät nyt.

Siinä sinulla on mahdollisuus johtaa itseäsi.

Totuus ja ja sitä kautta valhe

Yle riistää tulonsa verolla.

Sen takia, viikon aikana on luterilainen kirkko menettänyt parisataa kannattajaansa.

Tv-vero kuitataan kirkosta luopumalla. Näin looginen on ihminen.

Sen syy, jonka päähän putuaa”, oli entinen lastenleikkikin.

Siinä sitä oma totuus ja oma valhe kohtaavat.

Ilkassa ystäväni Osmo asettuu puolustamaan kansainvälisiä toimijoita JIK:n ”venkoilua” ihmetellen.

Salomonin asemaan asettuen lyö hän epäsuorasti minuakin.

Samalla säestyksellä hän mestaroi terveydenhoidon strategioita isojen puolelle asettuen.

Businessfirmat ja rahoittajat ihmettelevät lehden palstoilla, kun ei köyhille kelpaa kustannuksia kohottavat ratkaisut ja rahantarjoajien menestys.

Eniten ihmettelen, ettei niiltä tahoilta joita mollataan, pyydetä edes lausuntoja juttuun. Esimerkiksi JIK ei ole tehnyt asiassa mitään päätöksiä, ainakaaan vielä.

Se on sitä nykymediaa se.

Olisi suonut joulun alla jättää noin inhottavat iskut tekemättä. Hyvää Joulua vain Osmollekin. Lupaan palata asiaan pyhien jälkeen.

Totuus ja valhe, pahuus ja hyvyys

”Totuuden hahmossa Valhe nyt samppanjaa juo.”

Me suomalaiset emme hyväksy valhetta, keneltäkään. Emme ainakaan näin joulun alla sitä hyväksy, emme edes Medialta.

Vaikka joskus tuntuukin siltä, että ”voit toivosi heittää ja turhaan totuutta säälit.” Vaikka aina niitä löytyykin hulluja, totuutta puolustamaan. Suomalainen metsä on kuitenkin meille kaikille hyvin totta. Siksi soisi näin joulun alla näitä arvoja pohdiskella ja nousta totuutta puolustamaan.  Pysähdytään hetkeksi ja mietitään mikä on tärkeää ja mikä ei. Itsekö vai tähti meitä johtaa?

Kaikki kauniit ajatukset

Tiistai 20.12.2011 klo 11:38

Langenneet

Seuraavassa maailmassamme olkapäällemme saattaa laskeutua luinen sormi.

Missä silloin olemme? Mitä teemme?

Kohottaudumme todistamaan sitä, miten rakkaus olisi ollut tarpeen ja mitä viha voi saada aikaan.

Kerromme katuen, miten asiat olisi tullut hoitaa hyvin, mutta kun emme vain osanneet ja viettelys vei.

Luojaamme syyttäen hämmästelemme, miten helvetin heikkoja olemme olleet.

Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä vähemmän haluamme uskoa tuollaisiin tarinoihin, kummituksiin tai taivaan ja helvetin portteihin.

Ihminen on sinnikäs eläin. Emme enää usko siihen, millä pikkulapsia pelottelemme, emme halua uskoa.

Olosuhteiden pakosta ja muistakin syistä joudumme vain uskomaan ihmiseen.

Siinä sitä sitten varsin usein joudumme pettymään, vaikka meitä mitkä arvot ikinä johdattaisivatkin.

Aikaa on ja energiaa riittää

”Velvollisuus saa meidät tekemään asiat hyvin. Vasta välittäminen tekee ne kauniiksi. ” Olisiko siis syytä alkaa välittää?

Suomi on vähintäänkin melko rasistinen maa, ajattelee enemmistö suomalaisista.

Kaksi kolmasosaa kansasta ajattelee, että Suomessa ilmenee rasismia paljon tai melko paljon.

Siitä huolimatta omassa itsessään rasismia tunnistaa tai tunnustaa paljon vain kaksi prosenttia.

Vähemmistöistä kielteisimmin suomalaiset suhtautuvat somaleihin ja muslimeihin. Romaneihin suhtaudutaan vielä näitäkin ryhmiä kielteisemmin: 37 prosenttia suhtautuu romaneihin melko tai erittäin kielteisesti.

Sellaista se on suomalainen lähimmäisyys näin joulun alla.

Kansasta 29 prosenttia ja perussuomalaisten kannattajista 51 prosenttia allekirjoittaa täysin tai osittain ajatuksen, että "joihinkin rotuihin kuuluvat ihmiset eivät kerta kaikkiaan sovi asumaan moderniin yhteiskuntaan".

Kaikesta siis voi päätellä, että suuren rakkauden juhla, Joulu, on tulossa.

Ajankohtaista asiaa

Ammattikorkeakoulun yhtiöittäminen siirtyy.

Siirron takana lienee osin venähtänyt valtioneuvoston raportti kuntarakenneuudistuksen vaikutuksista.

Lapuan ja Ilmajoen ennakkoilmoitukset lähteä mukaan perustettavaan yhtiöön kummastuttavat.

Jos tavoite on sitä kautta säilyttää toimipisteensä, niin ok. Mutta jos asia on näin sovittu ja syy onkin seuraus, niin ei hyvä.

Tuleepa mieleen, pitäisikö Kurikan ilmoittaa halukkudesta merkitä syntyvän osakeyhtiön enimmät osakkeet.

Jospa sillä varmistettaisiin Jurvan kotikoulun säilyminen.

Vesi on aika kylmää, jos ei edes sekaan satava lumi sula. Sinne vain sekaan hyhmän keskelle. Tuonne kun sukeltaa sängystä päin, voi sanoa, että se on jonkinlainen temppu. Aivan samalta se tuntuu, kuin politiikkaan sukeltaminenkin. Aina on kylmää hyhmää ympärillä.  Mutta onpa raikas olo sen kokemuksen jälkeen.

Mistä vahvuuksia?

Perjantai 16.12.2011 klo 19:00

Vahvat naiset ja heikot miehet

Muuan henkilö lähestyi.

Sankka savu täytti tilan.

Silmiään hieroen hän yritti nähdä jotain, kyyneliensä lävitse. Jotain hän oli näkevinäänkin.

Ehkäpä sen, mitä hän halusikin nähdä. Sen henkilön, joka suhtautui elämään kummallisesti ja joskus ristiriitaisestikin.

Sellaisenko, joka hoitaa työnsä huonosti. Sellaisenko, joka ei tee, mitä tehtäviin kuuluu , vai sellaisenko, joka tekee vain mitä kuuluu?

No, heiltä vain puuttuu se kutsumus, sisäinen halu toteuttaa sisäistä itseään.

Ensimmäiset ovat yleensä maskuliinejä ja toiset ovat sitten niitä femiinejä.

Ensimmäiset löhöävät ja toiset tekevät työt.

Perusosaamista

Rakentaminen on sitä.

Naapuri kulki ohitse ja kommentoi: Kyllä on siisti ja hyvin hoidettu työmaa.

Minä olin siitä ylpeä, työntekijöidenkin puolesta jo ainakin.

Työmaa pitää olla hyvin hoidettu, jos aikoo saada tuloksia aikaiseksi.

Nyt kun kuntakeskustelua käydään, kannattaa ottaa hiukan mallia yrityselämästä.

Yrittäjä Risto Anttonen esittelee teesiään juuri ilmestyvässä Kuntalehdessä

Tuoreessa kirjassaan yritysmaailman konkari peräänkuuluttaa suureen kuntakeskusteluun valtaeliitin ulkopuolista, poikkitieteellistä näkemystä.
”– Kuntien johtamisjärjestelmiä ei pidä jättää yksin poliitikoille, terveydenhuoltoa yksin lääkäreille eikä kuntareformia yksin ministeriön virkamiehille.” Hän sanoo.

Aivan oikein. Uudistuvan kuntalain myötä tehtäviinsä valituilta edellytetään myös runsaasti osaamista, kompetenssia.

Kuntataloudessakin kyse on Anttosen mukaan ennen muuta johtamisesta, prosessien organisoinnista ja ihmisten motivoimisesta, jotka kaikki kuuluvat yritysjohdon mukavuusalueeseen.

–” Toivoa sopii, että suuri kuntauudistus ei pelkästään muuta rakenteita, vaan ennen kaikkea toimintatapoja; ei pelkästään uudista sosiaali- ja terveystointa, vaan koko kuntatalouden kestävällä tavalla, Anttonen linjaa.”

Minun mielestäni uudistuksessa on erityisesti huomioitava operatiivisen johtamisen kehittäminen. Mutta myös poliitikkojen osaaminen on kyettävä kyseenalaistamaan.

Siinä sitä on kunnalle menestyksen reseptiä.

Siisti on aina siisti. Ei uskoisi "loskakelin" työmaaksi, vaikka itse sen sanonkin. Jos olosuhteet ja puitteet luodaan työnteolle ja työturvalli- suudelle otolliseksi, on helppo viedä työmaata sujuvasti eteenpäin muutenkin.